torstai 20. helmikuuta 2014

Minun viikkoni

Alla ollut kiireinen viikko. Tänään vihdoin aikaa päivittää blogia ja tehdä suurempi siivous kotona. Mistähän sitä aloittaisi. Viime perjantaina oli ystävänpäivä. Tein Kristianille mokkapalamuffinsseja. Ne olivat todella hyviä, mutta aika makeita minun makuuni. Kristian söi heti kättelyssä kolme kappaletta putkeen. Seuraavalle päivälle riitti muutama, jotka söimme aamupalan jälkeen. Ehkäpä otan siis reseptin talteen jatkoa varten. Kommentoitavaa reseptistä sen verram, että itse muffinssitaikina oli aika tylsän makuinen, eli kuorrutetta kannattaa laittaa runsaasti. Se oli nimittäin todella hyvää. Niin hyvää, että Kristian kaapi ylitippunutta kuorrutetta lusikalla lautaselta.

Linkki reseptiin.

Vaikka emme me ystävänpäivää juuri vietäkkään, niin on se aina kivaa, että on joku syy leipoa ja vähän hemmotella toista. Ostin ystävänpäivänä kaupasta myös mansikoita ja suklaata johon mansikoita dippasin. Ostin vahingossa maitosuklaata tumman suklaan sijaan, joten se makuyhdistelmä ei toiminut ihan yhtä hyvin kuin tumman suklaan ja mansikan yhdistelmä. Tietääpähän ensi kerralla. En usko, että ihan vuotta jaksan odottaa seuraavaa kokeilukertaa varten. Olivat ne sen verran hyviä. Ja söpöjä.

Viime lauantaina olimme kotibileissä Kristianin kaverin luona, joka asuu tällä hetkellä Bergenissä mutta oli käymässä kotona Kristiansandissa. Minulla ei ollut suurempia odotuksia illan suhteen, sillä eivät ne yleensä omalla kohdallani täällä niin onnistuneita ole olleet. Ihmiset täällä ovat aika sulkeutuneita omien kavereidensa kanssa eivätkä niin kiinnostuneita puhumaan englantia uuden tytön kanssa. Viime lauantai oli tosin poikkeus. Minulla oli tosi hauskaa! Paikalla oli synttärisankarin sisko ja tämän kaksi kaveria. He puhuivat englantia ja olivat kiinnostuneita minusta. Ilta meni tosi nopeasti ja päädyimme baariin heidän kanssaan. Kyllä jäi hyvä maku suuhun illasta.

Sunnuntai meni sohvalla loikoillen. Katselimme tv-sarjoja ja söimme sipseja ja joimme kolaa. Sunnuntai oli juuri semmonen kun sen pitääkin olla.

Maanantaina kävin kuntosalilla koulun jälkeen. Olen alkanut huomaamaan hieman tulosta treenauksen tuloksena. Mahtavaa. Pyrin käymään salilla 2-3 kertaa viikossa, riippuen vähän aikataulustani. Yleensähän minulla ei ole mitään mikä sen estäisi, mutta välillä nyt vain on parempaakin tekemistä tai motivaation puutetta. Mutta kyllä yleensä nyt aina sen kaksi kertaa viikkoon saa itsensä sinne hinatuksi.

Eilen kävin kävelyllä anopin kanssa. Huomasin, että Venäjä-Suomi ottelu tuli jo iltapäivällä joten aikaistin aikatauluamme hieman nähdäkseni tärkeän ottelun. Ja hitsi, että oli jännä matsi. Venäläiset olivat aika aggressiivisia ja väkivaltaisia. Tuntui, että olivat jäällä nyrkit pystyssä aivan jatkuvasti. Eipä silti, paras voitti ja nyt matka kohti mitalipelejä alkaa. Hyvä Suomi! Ja kiitos ihana Tuukka Rask. Paras maalivahti kautta aikojen!

Muuten olympialaisissa ei kovinkaan paljon ole tullut menestystä. Sen vuoksi en ole niitä edes paljoa viitsinyt seurata. Eilen nyt tietysti oli hyvä päivä: 1 kultamitali ja 1 hopea sekä voitto lätkämatsista. Mietin juuri Kristianin kanssa, että jos asun täällä useamman vuoden niin alankohan hurraamaan yhtä paljon Norjalle kuin Suomelle? Tulimme siihen tulokseen, että tuskinpa. Kotimaa on aina kotimaa.

Saimme muuten ikeasta ostetun hyllykön kasatuksi. Kaikki nyt ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, joten uusi reissu ikeaan tiedossa. Olen silti tosi tyytyväinen, että vihdoinkin saimme tilanpuutteen ratkaistuksi. Nyt kasaamisesta aiheutunut roina on täällä ympääriinsä, että enköhän ala vähän siistimään paikkoja. Sen jälkeen yritän saada itseni opiskelutuulelle. Viime aikoina ollut suurta inspiraation puutetta, mutta yritän saada sen muutettua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti