Päivä perheen kanssa

Tor Olen tarkoituksena oli kokata meille perinteistä Norjalaista ruokaa. Näimpä hän valmistikin lihapullia, hernemuhennosta ja perunaa + ruskeakastiketta. Hän alkoi valmistelemaan ateriaa jo edellisenä päivänä laittamalla kuivat herneet likoamaan. Aamulla hän kävi Kristianin kanssa kaupassa ostamsaa loput ruokatarvikkeet. Ihana Kristian osti minulle kaksi rasiaa minun lempimansikoitani: Polkaa. Olen valittanut koko kesän kuinka vähän olen saanut syödä mansikoita tänä kesänä. Norjassa ne tulivat sateiden ja kylmän ilman vuoksi myöhään ja Suomessa liian aikaisin lämpimän sään vuoksi. Onneksi mansikoita löytää silti vielä toreilta, tosin melko kovaan hintaan. 

Menimme vanhempieni luokse iltapäivällä neljän maissa. Äitini ei ollut tullut vielä töistä kotiin, joten vein Vilma-koiran pienelle kävelylle. Kävelyn päätteeksi istuuduin alas nurmikolle Vilman kanssa. Huomasin lähellä olevan rusakon ja soitin Kristianille, joka tuli vanhempieni parvekkeelle katsomaan rusakkoa. Hän otti muutaman valokuvan lintuperspektiivistä. 

Pupujahtauksen jälkeen menimme Vilman kanssa kotiin, jossa ruoan valmistus oli täydessä vauhdissa: 

Söimme erittäin onnistuneen ja maittavan ruoan nelisteen äidin, Kristianin ja Tor Olen kanssa. Ruoka oli erittäin herkullista, ja jokainen söimmekin itsemme ähkyyn. Isä ei valitettavasti pystynyt osallistumaan päivälliseen, sillä hänen piti olla valmistautumassa pesäpallotuomarointiin. Hänet oli valittu päätuomariksi naisten pesäpallo-otteluun. Ruoan jälkeen lähdimmekin Roihuvuoreen katsomaan matsia, jossa isä oli päätuomari ja veli syöttötuomari. Nämä kaksi faktaa teki pelistä mielenkiintoisen, muutoin naisten pesis ei ole kiinnostavaa katsottavaa. Odotammekin Kristianin kanssa innolla, että pääsemme katsomaan Superpesistä Hyvinkäälle.

Ottelun jälkeen jäimme hetkeksi kentälle pallotelemaan ja harjoittelemaan lyömistä. Päätimme Kristianin kanssa, että ostamme kotiin Norjaan meille pesäpalloräpylät ja pallon, joilla voimme huviksemme harjoitella kotiin päästyämme. 

Lisäksi tiedossa oli vielä äidin tekemää mustikkapiirakkaa Punkaharjulta kerätyistä mustikoista. Ajoimme takaisin kotiin vanhemmilleni ja äiti alkoikin heti väsäämään piirakkaa. Piirakka oli tapansa mukaan taivaallisen hyvää ja äidille itselleen jäikin vain yksi pieni pala jäljelle meidän rohmuttuamme melkein koko piirakka hetkessä. Hän oli tosin tyytyväinen, että maistui.