Miten tämä kirjoittaminen aina vain jääkin tekemättä. Sitä aina ajattelee, että pitäisi taas päivitellä blogia, muttei vaan saa aikaiseksi. Pahoittelen pitkää taukoa. Yritän parantaa tapani.
Päivitystä elämästäni. valmistuin aikuislukiosta. Aloitin opiskelut yliopistossa. Pääsin lukemaan sitä mitä halusinkin, eli englantia. Otan samaan aikaan yksityisessä koulussa (Sonans) lukion syventävät biologian kurssit sekä pitkän matematiikan. Täytyy myöntää, että taisin olla vähän liian kunnianhimoinen. Vuorokaudessa ei meinaa riittää tunnit tämän työtaakan kesyttämiseksi. Olen jo aistinut stressin vyöryvän ylitseni ja motivaation puutteen kolottavan omaatuntoani. haluan silti valmistua, mutta se onkin ainoa toiveeni, ja päämäräni. Ei hyvät arvosanat, vaan valmistuninen ja kurssien läpäisy.
On ihanaa käydä yliopistossa. Kristiansandin kampus on valtava. Siellä voi opiskella sairaanhoitajaksi, insinööriksi, muusikoksi, biologiksi ja vaikka miksi. Välillä ahdistaa ihmisten paljous. Toisaalta on ihanaa olla se anonyymi, pieni, huomaamaton piste muiden joukossa.
Englannin kursseilla meitä on noin 130 ihmistä. Minä otan yliopistossa siis englannin vuosikurssin, joka on sama kuin kandien ensimmäinen vuosi. Meitä kurssilla on siis kandeja, vuosikurssilaisia sekä lektoriksi opiskelevia. Ensimmäinen lukukausi koostuu kolmesta kurssista: akateeminen kirjoittaminen, britannian kirjallisuushistoria sekä fonetiikka.
Lisäksi käyn Sonansissa, joka on yksityinen lukio keskellä Kristiansandin keskustaa. Minulla on siellä 9 tuntia matematiikkaa (R1) sekä 5 tuntia biologiaa viikossa. Matematiikka on todella haastavaa. Olen muutenkin matematiikassa erittäin lahjaton ihminen, saati sitten, että otan pitkän matikan ilman hyvää matemaattista pohjaa. Katsotaan miten käy.
Muuten elämä täällä Norjassa sujuu samaan rataan kuin ennenkin. Vietän suurimman osan ajastani kotona Kristianin kanssa kahdestaan. Enää nämä neljä seinää eivät tunnu niin ahdistavilta, sillä minulla on niin paljon opiskeltavaa, ettei sitä kerkeä ajatella yksinäisyyttä. Olen saanut kaksi suomalaista kaveria tästä kaupungista. Toiseen törmäsin työmaailmassa. Hain kesällä kesätöihin asiakaspalveluun, joka etsi suomalaista työntekijää. Minä sain paikan, ja tutustuin siellä tähän suomalaiseen naiseen. Olemme pitäneet yhteyttä työsuheeni päättymisen jälkeenkin. Toiseen uuteen tuttavuuteen tutustuin facebookin kautta.
Olemme Kristianin kanssa päättäneet hankkia koiran. En malta odottaa! Päädyimme labradorinnoutajaan pitkän pohdinnan jälkeen. Me olemme jo varanneet pennun kasvattajalta, mutta vasta ensi kevään pentueesta. Odotusta on siis vielä jäljellä aivan liian kauan.
Huomenna matkustan Lontooseen viettämään ukin 85-v syntymäpäiviä. Tulen takaisin jo lauantaina, eli ihan lyhyt reissu tiedossa. Mutta mukava irtiotto opiskelusta. Lupaan päivittää blogiani taas matkan jälkeen. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti