perjantai 16. toukokuuta 2014

Koulun päättyminen

Nyt on tosiaan norjankielenkurssini loppu. Eilen oli viimeinen päivä koulussa. Puolentoista viikon päästä on Norskpröve 3, johon olemme nyt hieman koulussa harjoitelleet. Opettajani sairastui, joten jouduimme vaihtamaan taas opettajaa ja näin ollen koko ryhmää. Olemme olleet nyt nämä muutamat viimeiset viikot todella täydessä (ja meluisassa) luokassa, joka on aloittanut meidän ryhmäämme muutamisen kuukautta myöhemmin, eli aika paljon on ollut asioiden kertausta. Toisaalta, tämä uusi opettajamme on aivan loistava opettaja, että sen puolesta olen kyllä nauttinut olostani hänen opetuksessaan.

Minusta tuntuu kyllä, että koulu jäi vähän kesken. En koe osaavani tarpeeksi norjaa pärjätäkseni täällä. Toivon, että pääsen norsk pröve 3:n läpi (uskon kyllä pärjääväni) ja tämän jälkeen on minulla ainakin joku tavoite suoritettuna. Kokeen jälkeen alkaa sitten töiden etsiminen. Aika niukasti näyttää olevan kysyntää lähihoitajalle. Ja ne mitä olen nähnyt on vain 40% vakansseja tai yöhoitajia. Ei kiitos. Ja en ole tosin vielä saanut itseäni laillistetuksikaan. Se on ollut oma prosenssinsa. Olemme laillistamiseni kyllä maksaneet, mutta olemme odottaneet d-numeroani. Tämän sain postissa noin pari viikkoa sitten. Nyt pitää täyttää hakupaperit ja käydä leimuttamassa vaaditut asiakirjat jollakin viranomaisella ja lähettää Osloon. Toivottavasti prosessi ei kestä kauaa. Näin pääsisin töihin esimerkiksi heti kesälomamme jälkeen, eli elokuussa. Mehän aiomme siis ajaa Suomeen heinäkuussa ja viettää Suomessa melkein kuukauden verran. Ihanaa. Kesäkuun aion sitten ihan vain lomailla. Eipä se pahalta kuulosta, mutta aika yksinäiseltä. Kristian on vaihtanut työpaikkaa ja tekee pitkää päivää. Onneksi olen tavannut yhden suomalaistytön jonka kanssa on kivaa viettää aikaa. Sekä entiset luokkalaiseni. Pitää yrittää saada heidänkin kanssaan joitain suunnitelmia tehdyksi. Kyllä uskoisin, että kesästä tulee mukava.

Kävin verotoimistossa ilmottamassa, että olen muuttanut Norjaan ja poikaystäväni on "huoltajani". Sillä ilman työnantajaa, avioliittoa tai perhesyitä ei muuttaminen ihan noin vain onnistuisikaan. Ilmoitin myös Suomen maistraattiin muutostani. Postissa tuli nyt sitten pari päivää sitten minun uusi syntymänumeroni. Miten outoa! Olen koko ikäni ollut Suomen kansalainen, Suomen henkilönumeron kanssa ja nyt pitäisi elää Norjalaisen syntymänumeron kanssa. Ei se ole minun oikea syntymänumeroni. Toisaalta, nyt on sitten helppoa saada oma lääkäri ja muutenkin elää Norjassa. Virallisesti. Ihan mukava, mutta outo tunne.


2 kommenttia: