tiistai 10. joulukuuta 2013

Jouluna ei lasketa kaloreita

Viime lauantainen meni todella mukavasti. Jännäsin vähän, että mitähän siitäkin tulee kun Kristian lähtee ulos juhlimaan ja itse kökötän kotona yksin. Ei kuulostanut kovin houkuttavalta idealta. Yritin kysellä luokkalaisitani, josko he puuhaavat mitään lauantaina. Puhuinkin jo alustavasti ehkä klubille menosta romanialaisen (entisen) luokkalaiseni kanssa. Lauantaina kuitenkaan ei kukaan muu ollut osoittanut mielenkiinnon merkkejä ja tämä romanialainenkin oli ollut myös edellisenä päivänä juhlimassa. Eipä tainnut siis nämä suunnitelmat onnistua. Onnekseni anoppini oli sanonut, että olen erittäin tervetullut hänen luokseen. Voisimme leipoa jouluherkkuja ja katsoa elokuvan. Tämä idea oikeastaan kuulosti aina ihanan houkuttelevalta. En ollut pettynyt, ettei lauantaista tullut villiä bilettämistä vaan rauhallinen koti-ilta anopin luona. Meillä oli oikeasti tosi kivaa.

Ajoin Kristianin hänen pikkujouluihinsa seitsemäksi. Nappasimme kyytiin myös tämän pomon, joka oli olevinaan niin hauska neuvoessaan minua vastakkaiseen suuntaan mihin oikeasti piti ajaa, jolloin varmasti muuta autoilijat saivat minusta hyvän kuvan. Auto poukkoili tiellä ja ihan varmasti moni kuvitteli minun olevan humalassa tai vastaavaa. Kotiin palatessa laitoin viestiä Gørilille, jonka jälkeen tämän puoliso haki minut kotoa. Suunnitelmissa oli nimittäin nauttia hieman viiniä. Olihan sentään lauantai.

Aloimme heti tuumasta toiseen. Leivoimme tryffeleitä, joulukeksejä, pähkinäkeksejä sekä yrityksenä hyvä, muttei läheskään Baileys-marsipaanipalloja. Nämä viimeisimmät olivat täysi fiasko, muttei se haitannut. Oli valmistusprosessi sen verran hauska. Viinaa taisi lipsahtaa taikinaan hiukan liikaa, eikä se muuten ollut edes Baileystä. Taikina oli siis liian nestemäistä. Gøril yritti korjata tilannetta lisäämällä tomusokeria, muttei saanut tilannetta enää pelastetuksi. Näin ollen päätimme pallojen pyörityksen sijaan laittaa taikinan pieniin tryffelivuokiin. Klöntti suklaata päälle ja valmista tuli! Maku oli kieltämättä erikoinen. Egil tuli keittiöön ihmettelemään meidän touhujamme ja pahaa aavistamatta maistoi yhtä "Baileys"-marsipaani luomusta. Taisi olla melko syömäkelvotonta. Nokkela Gøril laittoi lopun taikinan sitten uuniin. Eihän sitä voi tietää ilman kokeilemista. Hetken taikinan ollessa uunissa vilkaisin uuniin ja koin jotain hämmentävää. Se oli alkanut kuplimaan ja turpoamaan runsaasti. Mikä näky! Ja haju.. Otimme taikinan pois uunista ja emme voineet kuin nauraa tilanteelle. En ollut ikinä nähnyt yhtä hurjaa kemiallista reaktiota kokkailun parissa. Taikinahan lensi toki roskiin. Samoin vuoissa olevat luomuksemme. Tai Gøril taisi vitsinä säilyttää muutaman.

Tryffeleistä tuli tosin ihan hyviä. Pähkinäkeksit olivat minun makuuni hieman liian pähkinävoisia, mutta uskoisin, että Kristain tykkää.

Se on se maku..


Lisäksi iso peltipurkillinen amerikkalaistyylisiä keksejä kotiin tuomisiksi. Vitsi, että ne olivat hyviä. Olen aika huolella ja tyhjentänyt purkkia. Jouluna ei lasketa kaloreita!


Leipomisen jälkeen söimme kotitekoista pizzaa. Oli todella hyvää! Parempaa kuin mitä minä ja Kristian teemme. Otan reseptistä mallia ja yritän perästä tänä perjantaina. Katsoimme elokuvan Piin elämä (vai mikä se onkaan suomeksi?) Ja joimme punaviiniä. Olipa ihana lauantai. Kristian haki minut samaan taksiin puoli yhden maissa yöllä ja menimme kotiin. Hänellä oli ollut tosi hauskaa kaupungilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti