tiistai 24. syyskuuta 2013

Tulevaisuutta ihmetellessä

Tänään koulussa oli noin 15 minuutin juttutuokio opettajan kanssa kahdestaan. Jokaiselle oppilaalle oli varattu aika nähdä opettajaa ja keskustella miten kielikoulu sujuu. Missä menee hyvin ja missä olisi parantamisen varaa. Juttelimme opettajan kanssa hetken myös tulevaisuudestani Norjassa. Itse haluiaisn nimittäin aloittaa opiskelut yliopistossa etc. ja valmistua johonkin ammattiin. En haluaisi työskennellä Norjassa lähihoitajana, sillä lähihoitajan nimike norjassa on hjelpepleier, joka siis käytännössä on vain vuoteiden vaihtoa ja siivoustyötä. Suomessa kun pystyisin työskennellä ambulanssissa tai ensiavussa. Pienipalkkainen ja täysin haasteeton työ Norjassa ei tosiaankaan innosta millään lailla. Juttelin tänään luokkalaiseni kanssa, joka kehoitti minua ottamaan yhteyttä yliopstoon, jossa voisin ottaa esimerkiksi yhden oppiaineen viikossa. Minkä vain aineen. Se toisi vähän sisältöä ja haasteita elämääni. Myöskin yleissivistystä, jota kaipaisin. Ottaisin kurssin tietysti englanninkielellä ja kävisin yliopistolla norjan kurssin lomassa. 

Nyt kuitenkin nettiä selaillen en usko, että minun ammattikoulutaustallani olisi mahdollisuutta ottaa yksittäisiä kursseja yliopistossa. Vaikuttaa siltä, että kursseja voi ottaa vain maisterin sekä tohtorintutkintoja varten. Pitääpä opiskella aiheesta lisää Kristianin kanssa kun hän tulee kotiin ja ehkä mailata yliopistolle. Kerkesin jo innostua aiheesta, mutta nyt ottaa päähän huono koulutustaustani.

Tosiaan, opettajani kertoi, että minulla menee ihan ok. Pitäisi vaan puhua ja käyttää norjan kieltä enemmän. Mutta kenen kanssa sitä käyttäisin? Minulla on Kristian, jonka kanssa pitäisi kieltä käyttää, mutta hän sanoo, että se olisi vain hankalaa. Olemme pitäytyneet vain englannin kielessä. Toisaalta helpoin tie, mutta myös turmiollisin. Kieltä pitäisi käyttää vielä kun se olisi tuoreessa muistissa. En puhu norjan kieltä missään enkä kenenkään kanssa. Kaupassa nyt kiitän norjaksi sekä koulussa tietysti harjoitellaan puhumista toistemme kanssa. Kristianin kavereiden kanssa puhumme englantia ja jos he alkavat puhumaan keskenään norjaa, lukitsen korvat ja vaivun omiin ajatuksiini. Pitäisi ehkä hiukan yrittää kuunnella ja yrittää ymmärtää mistä he puhuvat. Jotenkin vain oletan, että mikäli he vaihtavat kielen norjaksi, ei se luultavimmin siis minulle kuulu. Ja asia joka hieman vaivaa on se, että mikäli haluan mennä yliopistoon opiskelemaan norjan kielellä on minun läpäistävä Bergenstest, eli testi ihmisille joiden natiivikieli ei ole norja. Opettajani sanoi, että testi on erittäin vaativa. Niin vaativa, ettei edes moni syntyperäinen norjalainen sitä läpäisisi. Joo kiitos. Mitähän nyt siis aion tulevaisuudessani tehdä? Paskahommiin en nimittäin ala. Kaikki olisi vain helpompaa jos asuisimme Suomessa. Ehkä on vain laitettava murheet syrjään ja paneuduttava opiskeluun. Ei se testi mahdoton ole. Googletin blogitestejä, joissa ihmiset kertovat omista kokemuksistaan testistä. Moni sanookin sen olevan helpompaa mitä ihmiset uskovat, mutta sitten on myös näitä:



2 kommenttia:

  1. Ensimmäisenä tulee mieleen, että alat seurata norjalaisia tv-ohjelmia ja sarjoja. Tai sitten amerikkalaisia sarjoja joista luet tekstityksen Norjaksi. Alat tutustua norjalaisiin lehtiin, aloita vaikka lasten lehdistä joissa teksti on simppeliä ja niissä on kuvia ;) Vaikka tämä menee mukavuusalueesi ulkopuolelle, aloittelet jutskaamaan Görilin kanssa norjaksi, aluksi ihan vaan oppituntimaisesti.

    VastaaPoista
  2. Me juteltiin aiheesta ja kaikki olivat sitä mieltä, että minulla ei ole mikään kiire norjan puhumisen kanssa. Tv-sarjoja yritän katsoa ja lukea uutisia norjaksi. Pitää myös lainata kirjastosta esimerkiksi lasten kirjoja luiettavaksi. Hyvä tietää ettei minulla ole mikään kiire, mutta silti painostus joka koulusta tulee on stressaavaa.

    VastaaPoista