torstai 19. syyskuuta 2013

Sateinen Ålesund


Sukutapaaminen Kristianin perheen kanssa 13-16.9.2013



Perjantai 13.9


Perjantaina lentomme lähti jo kello kymmeneltä aamulla. Jouduin jättämään koulun siltä päivältä väliin. Se ei juurikaan haitannut, sillä kokemus matkasta Norjan länsirannikolle meni sillä hetkellä kaiken edelle. Tiedossa oli Kristianin isänpuoleisen suvun vuosittainen tapaaminen. Tänä vuonna olivat he päättäneet ottaa nuoremmankin sukupolven mukaan reissuun. Ihmisiä tuli paikalle ympäri Norjaa; Oslosta, Bergenistä, Trondheimistä ja me Kristiansandista. Porukkaa oli tulossa kaiken kaikkiaan noin 30 ihmistä.  Vihdoin pääsisin näkemään ihmiset luonnossa ja osaisin yhdistää nimen ja kasvot toisiinsa. Hirveän sosiaalisesti aktiivista matkaa en omalle kohdalleni juuri odottanut. Olin asennoitunut matkaan ajatuksella, että kyllä kaikesta selvitään ja tylsyyden keskellä on helppo pelata vaikka hieman Angry birdsiä. En mitenkään voi olettaa, että ihmiset jakasisivat kovasti rupatella kanssani englantia, kun eivät ole nähneet toisiaankaan pitkään aikaan.   


Kjevikin lentokentällä "liian aikaisin" aamulla
Lensimme Oslon kautta Ålesundiin. Molemmat lennot kestivät noin 45 minuuttia. Oslon lentokentällä aikaa oli runsaasti, joten söimme ravintolassa nimeltä "Upper crust". Kolmen tunnin tuoreustakuulla valmistetut patongit ovat herkullisia. Runsaasti valinnan varaa täytteissä, mutta itse olen nyt rakastunut makuun "Brie & Bacon".


Saavuimme Ålesundin lentokentälle Vigraan kahdelta iltapäivällä. Sieltä vuokrasimme auton ja nappasimme kyytiin samoihin aikoihin laskeutuneesta koneesta tulleet Kristianin veljen ja tämän tyttöystävän. Ajoimme hotellille, joka sijaitsi noin parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä Spelkjavikissä.

Näkymä hotellihuoneen ikkunasta

Ilma oli sateinen ja sumuinen. Se on valitettavan yleistä tässä osassa Norjaa. Eipä se muuten juuri lomamieltä haittaisi, mutta usva peitti Ålesundin kuuluisat vuoret taaksensa eli näkymästä puuttui siis se tärkein osa.

Heti ensimmäisenä lähdimme Norjalaisversioon alkosta eli Vinmonopoletiin. Sieltä ostimme kevyen määrän eli sellaisen 6 litraa viiniä. Määrä oli ehkä vähän runsas, mutta se tuli oikeasti juotua viikonlopun aikana.

Illalla ajoimme Kristianin isän synnyinseudulle maataloon, jonne kerääntyi paljon uusia naamoja. Ihan kaikki eivät kerenneet perjantaiksi paikalle eli tiedossa olisi lisää ihmisiin tutustumista lauantaina, jolloin olisi ne virallisemmat juhlat.
Maatalo oli iso ja kaunis. Keskellä tonttia meni autotie ja tien toisella puolella oli tonttiin kuuluva autotalli, sekä suuri lato. Kiertelimme Kristianin kanssa latoa, jossa isoisä oli aikanaan tehnyt putöitä. Muistoja täynnä oleva lato sai Kristianin kertomaan lapsuusajastaan Ålesundissa. Muistot olivat hyviä ja lämpimiä hänen edesmenneistä isovanhemmistaan ja vietetystä lapsuusajasta maatilalla. 
Ladossa oli vanha ruosteinen traktori, jolla Kristian on ajanut monen monta tuntia lapsuudessaan
Vietimme maatalolla muutaman tunnin ja ajoimme takaisin hotellille. Päivän paras hetki oli hotellilla, kun rentouduimme Gørilin ja Egilin huoneessa juoden viiniä ja syöden Ålesundilaista salamia. Juttelimme niitä näitä loppuillan, jonka jälkeen menimme nukkumaan ihanan pehmeisiin hotellin vuoteisiin.

Lauantai 14.9

Lauantaina heräsimme ajoissa syömään aamupalaa. Hotelliaamiaisen tärkein osa puuttui kokonaan aamupalavalikoimista eli pekoni! Se oli hieman pettymys, mutta hyvin sitä silti pärjäsi silllä mitä tarjolla oli. Norjalainen aamupala eli runsaasti erilaisia levitteitä, leikkeleitä ja hilloja leivän päälle laitettavaksi. Itse tykästyin ravintolan maksapateeseen. Se oli erittäin hyvää. Ei tainnut olla normaalia kaupasta ostettavaa Leverposteita. 

Aamupalan jälkeen menimme takaisin huoneisiimme lepäämään. Perjantai meni sen verran myöhäiseksi, että lauantai-aamulla olimme tosi uupuneita. Kristian nukkui hieman, mutta itse vilkaisin norjankielen kurssikirjojani sekä katselin tv:tä. Juuri kun olin nukahtamassa, ilmoitti Egil suunnitelmista. Nukkumiset siis sikseen ja suihkuun! Suunnitelmissa oli mennä ensin Devold outletiin ja siitä jatkaa sukujuhlaan. Devold on Norjalainen laatumerkki, joka valmistaa villavaatteita kerrospukeutumiseen talvesta selviytymisen avuksi.


Ajoimme Devoldin museolle, jolla Outlet sijaitsi. Kävin ottamassa muutaman kuvan museon ympäristöstä.





Kuvia ottaessani huomasi Kristian jotain vedessä. Valaan kaukana merellä! Tiirailimme sitä hetken aikaa, jonka jälkeen päätimme lähteä tutkailemaan sitä lähempää. Hyppäsimme autin kyytiin intoa puhkuen ja ajoimme lähemmäs paikkaa, jossa olimme valaan nähneet. Olimme aivan varmoja, että näky oli oikea valas, mutta pettymykseksemme ei se ihan oikea valas ollutkaan. Näky osottautui kiveksi, jonka yli aallot iskivät luoden ilmiön, että veden pinnan tuntumassa olisi ollut valaan selkä. Aallot löivät sen verran epätasaiseen tahtiin, että se loi todella aidon tuntuisen näyn ja vielä mielikuvituksen tehden tepposet päälle. Valaat kun eivät mikään mahdoton näky Ålesundissa ole. No, tulipahan tehtyä hauska reissu rannikolle.

Eikös näytäkin valaalta?
No eipäs se taida valas ollakaan..

Palataanpas takaisin muiden luokse
Mutta voi kai sitä silti hieman maisemia ihailla



 Palasimme takaisin Devoldin outletiin, jossa muut meitä jo odottelivatkin. Kristian osti itselleen monta väliasua ja minulle myös pari paitaa. Minun kokoisia housuja ei ollut, mutta enpä minä myöskään työskentele ulkona pakkasessa työkseni. Enää. Ostimme minulle myös villapipon. Emme kauaa kerenneet tehtaanmyymälässä kiertelemään, sillä meillä oli tiukka aikataulu. Meidän piti olla kello kolmelta jo ruokapöydässä sukujuhlan vuoksi. Teimme ostokset hieman hätäisesti emmekä kerenneet Moods of Norway-myymälään laisinkaan, jonka Outlet oli kuin myöskin museolla. Se hieman harmitti, mutta eipä asialle voinut mitään, sillä meillä oli aikataulu josta oli pidettävä kiinni. Vai olikohan oikeasti..?

Paikalle juhlapaikkaan päästyämme eivät kaikki osallistujat edes olleet tulleet vielä paikalle saatika ruoka lähellekään valmista. Ruoaksi oli merenelävää eli katkarapuja sekä rapuja. Muuten hyvä, mutta katkaravut olivat vielä umpijäässä. Ja ylipäätään hei, miksi ruokana on pakastettuja katkarapuja kalastajakaupungissa? Norjalainen jos kuka tietää eron laadussa pakastetun ja tuoreen katkaravun välillä ja mielestäni jos on näinkin tärkeä tilaisuus olisi ruoan laatuun ehkä hieman panostettava? Kristian oli tilanteesta ainakin hieman ärsyyntynyt. Me olimme kiirehtineet paikalle turhaan jättäen asioita väliin mitä olisimme halunneet tehdä sen vuoksi, että olisimme ajoissa paikalla. Ehkä joskus on ihan hyvä, etten ymärrä kielimuurin vuoksi mitä ympärilläni tapahtuu, vaikka se aiheuttaa kyllä melkoisen hölmön ja toimettoman tunteen minulle. vältynpähän sekasorrolta ja kuulen vain pälpätystä, jonka aiheesta ei minulla ole mitään hajua. 








Juhlapaikkana toimi pieni kalastajamökki Alnesissa. Alnes on pieni kaunis kylä, jossa oli nätti majakka. Päätimme lähteä ihastelemaan majakkaa, sillä menisi tunti jos toinenkin ennen kuin paikalla olisi kaikki vieraat sekä ruoka lähellekään valmista. 

Matkalla näimme merisaukon


Merimetso



Majakalle päästyämme näimme myös suuren aallokon seassa taiteilevia surffareita.





Hetken surffareita katseltuamme kävelimme majakalle. 









Majakan jälkeen menimme rannikolle ihastelemaan komeita aaltoja ja karua maisemaa.








Merilevä on jännää



Pienen tutkimusmatkailun jälkeen oli aika palata takaisin juhlapaikkaan. Siellä olikin jo kaikki valmiina ja ihmiset kävivät pöytien ääreen syömään. Ruokana tosiaan oli pakastekatkarapuja, jotka sulatettu kiehauttamalla. Ei mikään hyvä tekniikka. Maistoin muutaman katkaravun kuivan leivän päällä ja kyllä vain, kumisia ja mauttomia. Onneksi Kristianin serkku oli tehnyt aivan ihanaa kanapastasalaattia! Se oli todella hyvää ja sillä sain kyllä onneksi mahani täyteen. Kristiankin maistoi tasan yhden katkaravun ja jätti leikin sikseen syöden ruoaksi hodareita ja salaattia. Illalla nautittiin paljon viiniä ja tutustuttiin ihmisiin. Tai no, minä tutustuin ja vain pariin Kristianin serkkuun. Siinähän se ilta meni. Isot sukujuhlat eri kielellä nyt on aina hieman hankalaa. Jossain vaiheessa iltaa lähdin pienelle yksinäiselle kävelylle. Se on tapani selviytyä illasta ja saada vähän omia ajatuksia kasaan. Oli ihana kävellä sateessa ja ihastella komeita vuoria ja merta. Olin poissa vain puolisen tuntia, sillä minulla ei ollut kunnon sadevarusteita. Sain napsittua pari kännykkäkuvaa kävelyni varrelta.




Illan päätteeksi palasimme hotellille jatkamaan illan viettoa. Emme kauaa jaksaneet höpistä, sillä alkoi olemaan jo myöhä, mutta hetken verran istuimme minun ja Kristianin huoneessa Kristianin veljen ja tämän tyttöystävän sekä Kristianin vanhempien kanssa.

Sunnuntai 22.9

Hieman heikoissa tunnelmissa aikaisin aamusta ylös ja aamupalalle. Aamupalan jälkeen oli pakko nukkua vielä hetki, että jaksaisi tulevan päivän. Tänä sunnuntaina moni ihminen lähti takaisin omaan kaupunkiinsa sukulaisviikonlopun jälkeen. Niin myöskin Kristianin veli ja tämän tyttöystävä, joilla suunta oli kohti Bergeniä. Sitä ennen meillä oli kuitenkin koko päivä aikaa tehdä mitä huvitti. Suunnitelmissa oli mennä katsomaan Ålesundin keskustaa. Kaupunki, joka paloi maantasalle vuonna 1904. Palon jälkeen lähes koko kaupunki jouduttiin rakentamaan uudestaan tulenkestävästä materiaalista kuten tiilestä ja kivestä. Kaupungin uusi rakennustyyli oli Jugend-tyyli, jota arkkitehdit ympäri Norjaa auttoivat toteuttamaan.



Kuva matkan varrelta Ålesundiin
 Ålesundiin saapuessa ajoimme ylös Akslaan, Fjellstuaan, eli kaupungin vuorelle, josta oli näkymä yli koko Ålesundin kaupungin. Kaunis näköala tänä ainoana sateettomana päivänä.












Sitten kipusimme yli 400 rappusta alas päätyen lähes keskelle keskustaa.








Mahtava Chilenaraukaria


















Vuoren huipulla Fjellstua, eli näköalatasanne josta saimme hienoja yleiskuvia kaupungista.




Syömässä kävimme kodikkaassa Italialaistyyppisessä ravintolassa. Ruoaksi minä söin pastaa, mutta jälkiruoaksi ensimmäistä kertaa elämässäni Creme brulee! Se oli liian makeaa, mutta kiva oli silti kokeilla kyseistä jälkiruokaa. Nyt tosin sitä ajatellesse tulee ihan vesi kielelle, josko voisi saada vähän lisää..


Kaupunkikierroksen jälkeen ajoimme Kristianin veljen ja tämän tyttöystävän kentälle. Heidän reissunsa oli nyt tässä, mutta meillä onnekkailla oli vielä yksi päivä jäljellä. Piipahdimme kylässä Kristianin serkun luona, joka halusi näyttää itse rakentamaansa asuntoa. Kiertelimme asunnossa hetken, jonka jälkeen lähdimme ajamaan kyliä ympäri. Päivä oli hämärtynyt jo illaksi, jonka vuoksi ei enää kovinkaan paljoa ollut mitään nähtävää. Pysähdyimme rannalle katselemaan hämärtyvää taivasta ja keräämään kampasimpukoita.


Näin tien varrella lehmiä, joiden vuoksi pyysin pysähtymään. Halusin tottakai tehdä lähempää tuttavuutta ammujen kanssa.

Ei se sähköaita ihan niin lähellä ollutkaan. Pelkuri, minäkö?


Maanantai 16.09


Se olisi sitten viimeinen päivä Ålesundissa. Sateiden vuoksi emme valitettavasti viitsineet kiivetä sumuisille vuorilla, vaikka kovasti sitä olisimme halunneet. Reissu on silti ollut mahtava ja toivottavasti pääsen joskus vielä uudestaan. Viimeisenä päivänä sää oli erittäin sateinen. Meillä ei sen suurempia suunnitelmia ollut, muttei sitä ihan kaatosateessakaan viitsinyt taapertaa. Vähän ennen uloskirjausta kävimme hotellin yläkerrassa, jonne oli ripustettu historiallisia tauluja Ålesundista. Oli mielenkiintoista nähdä miltä kaupunki näytti ennen tuhoisaa tulipaloa.




Päätimme ajaa uudestaan Devoldin museolle. Tällä kertaa ilman aikarajoitusta. Ostimme Kristianin kanssa minulle paksut välihousut, jotka jäi viime kerralla huomaamatta. Kristian osti myös itselleen paksun talvitakin Bergans-myymälästä. Löysimme minulle kaulahuivin Moods of Norway- liikkeestä sekä Kristianille paidan, josta hän ei tosin kovastikaan lämmennyt. Sain hänet silti sen ostamaan. Kävimme myös itse museossa, jossa esillä oli vanhoja, historiallisia ompelukoneita.




Vanha vaaka näytti oikean (ainakin melkein) painon

Tältä Devoldin tehdas ennen näytti



Kävimme syömässä pizzaa Italialaisessa ravintolassa hotellin läheisyydessä ja ajelimme vielä viimeisiä tunteja hyväksi käyttäen ympäriinsä. Kävimme myös Kristianin isovanhempien haudalla. Hauta oli kaunis. Hautausmaa oli ilmeisen uusi ja sen vuoksi se tietty tunnelma ehkä puuttui hautausmaalta. Ainakin siihen verrattuna mihin olen itse suomen hautausmaissa tottunut. Samaan tyyliin tosin rakennettu hautausmaa kuin Suomessakin. Tilaa säästäen. 

Meidän päivä alkoi sitten olemaan pulkassa ja suuntasimme kohti lentokenttää. Kotona Kristiansandissa olimme noin kello 23 maissa. Nyt tätä kirjoittaessani, flunssan kanssa taistellen voin sanoa, että oli kyllä hieno reissu! Vietimme paljon aikaa yhdessä Kristianin perheen kanssa ja näin Norjan länsirannikkoa. Tekisin kaiken uudestaan, mutta ensi kerralla varaudun säähän pukeutumalla asianmukaisesti. Ehkä sitten säästytään vilustumisilta.. :) 



4 kommenttia:

  1. Eikää.. Tuolla on kyl NIIN nättiä! :)

    VastaaPoista
  2. Löysin tän sun blogisi googlesta jo jonkin aikaa sitten ja oon kyllä tykänny lukea tätä! Ei varmaan ole ollut helppoa muuttaa vieraaseen maahan ilman kielitaitoa, mutta hyvin sä näytät pärjäävän siellä, tsemppiä! :) Itse tapasin kesällä yhden norjalaisen pojan, jonka kanssa meillä oli jotain vispilän kauppaa. Nyt ei olla oltu vähään aikaan tämän kanssa yhteyksissä, mutta tää sun blogi on oikeasti antanut toivoa sille, että ehkä meistäkin voisi tämän pojan kanssa tulla jotakin tulevaisuudessa vaikka tullaankin eri maista. Kiitos paljon siitä :--)

    VastaaPoista
  3. Kaikki on mahdollista! Itse olen tosi onnellinen täällä Norjassa. Tosin vaikeaa on se, että perhe ja ystävät ova kaikki Suomessa. Vaikeaa saada uusia ystäviä tässä tilanteessa. Onneksi Suomi on sen verran lähellä, että on aina helppo tulla siellä pyörähtämään. Norja on muutenkin kaunis maa ja ihmiset mukavia. Kannattaa ihmeessä ottaa uudestaan tähän sun Norskiisi ythteyttä ja ainakin käydä vilkaisemassa Norjan maata. Varmasti rakastut! ;)

    VastaaPoista
  4. Hih, kiitos, pittääpä yrittää! Tai ainakin joskus yrittää kysellä kuulumisia :) Kahden vuoden päästä nähdään tämän pojan kanssa kun tämä tulee Suomeen silloin, mutta upeaahan se olisi nähdä jo aikaisemmin.

    VastaaPoista