Lontoo

Kävin pyörähtämässä Lontoossa viime viikonloppuna (22.9-24.9.16). Matkan tarkoituksena oli käydä juhlistamassa ukin 85-v syntymäpäiviä.

Päivä 1

Isovanhempani sekä äitini matkustivat Lontooseen päivää ennen minua, sillä yliopistolla oli seminaari, joka oli käytännössä pakollinen kurssin suorittamisen kannalta. Hyppäsin siis torstaina koululta suoraan bussiin kohti lentokenttää ja sieltä lensin Tanskan kautta Heathrowin kentälle. Jopas oli muuten turvatoimet! Tanskassa vaihtolennolle päästäkseen piti mennä terminaalissa toiseen isoon halliin. Halliin päästäkseen täytyi mennä automaattisen passintarkastuksen läpi, jossa piti näyttää passia automaattiseen lukijaan, jonka jälkeen pääsi välitilaan. Seuraava etappi oli sitten kamera mihin piti katsoa päästäkseen sitten itse halliin, josta lähti koneita Lontoon lisäksi muun muassa Aasiaan. Itse portilla oli vielä kertaalleen passin ja lipun tarkastus. Lontoossa sitten oli tietysti vielä manuaalinen passintarkastus maahan päästäkseen. Oli kieltämättä turvallinen olo.

Hotelli (Kensington West) sijaitsi West Kensingtonissa. Äitini oli minua metroasemalla vastassa ja hän johdatti minut sitten hotellillemme. Hotellimme oli pieni, mutta ihan siisti. Tosin löysimme edellisen asukkaan korviksen lattialta, joka sai meidät ajattelemaan huoneiden imurointivälien tiheyttä.

Menimme isovanhempien huoneeseen nostamaan maljat synttärisankarin kunniaksi ja ehdimme siinä rupatella ehkä noin 20 minuuttia, kunnes piti lähteä keskustaan lunastamaan lippuja musikaaliin. Hyppäsimme metroon ja saavuimme Piccadilly Circukseen. Lunastimme liput teatterista, muttemme kerenneet syömään mitään, sillä aikaa olikin yhtäkkiä vierähtänyt sen verran, että esitys alkaisi puolen tunnin kuluttua. Ostimme sittten purkin sipsejä sekä lasit viiniä ja istahdimme teatterin penkeille odottamaan näytöksen alkua.

Musikaali "The Phantom Of The Opera" Her Majesty's teatterissa oli upea! Esitys sai minut tuntemaan suuren skaalaan tunteita ja jätti minut aivan mykistyneeksi esityksen jälkeen. Aivan fantastinen kokemus!

Piccadilly circus

Päivä 2

Seuraavana päivänä olimme päättäneet viettää päivän erillämme. Minä olin äidin kanssa ja isovanhemmat olivat keskenänsä. Tämä siksi, että mummilla oli jalka niin kipeä ettei hän pystynyt kävellä pitkiä matkoja, eikä hän halunnut olla kuulemma hidasteena. Olisi minulle käynyt kyllä ihan vain yhdessä olokin, mutta näin he olivat päättäneet, joten näin tehtiin.

Meillä oli herätys kahdeksalta aamulla, joten pääsimme aloittamaan päivän ajoissa. Ihan ensimmäiseksi oli meidän saatava aamupalaa, jota hotellimme ei tarjonnut. Menimme läheiseen kahvilaan, joka tarjosi erittäin maistuvat Englantilauisen aamupalan. Voi että se oli hyvää!

Vatsat kylläisenä lähdimme kohti British museota. Museon lähettyvillä oli aivan ihana leimakauppa, jossa vietimme pienen tovin. Sieltä lähti molempien mukaan muutama leima sekä tarroja. Olemme äidin kanssa molemmat aika käsityöhulluja. Itse pysyttelen vain skräppäyksessä, kun taas äitini tykkää ommella, neuloa, virkata ja vaikka sun mitä.

British museo oli hieno ja valtavan kokoinen paikka. Siellä pitäisi viettää oikeasti koko päivä, että saisi kunnolla näyttelyistä kaiken irti. Me kiersimme museota muutaman tunnin, ja olen erittäin tyytyväinen museon tarjontaan. Museohan on ilmainen (poislukien maksulliset muuttuvat näyttelyt, joihin me emme nyt menneet). Upeinta ehkä oli nähdä Rosetta-stone ja Egyptiosio.

Rosetta-kivi

Minä ja Moai

Museon jälkeen kävimme katsastamassa Big Benin ja London Eyen. Sitten olikin jo aika palata hotellillemme, sillä olimme sopineet yhteisestä illallisesta isovanhempieni kanssa.

Illalliselle menimme ihan vain lähiravintolaan, joka tarjosi maittavan argentiinalaisen pihviaterian minulle ja vähän kevyempää sapuskaa muille. Oli mukava hengähtää yhdessä pöydän ääreen ja jutella päivän tapahtumista. Kello oli vasta kahdeksan illalla, kun me jo vetäydyimme omiin huoneisiimme. Porukka oli sen verran väsynyttä, ettei mitään sen kummempaa illanviettoa haluttu järjestää.

Päivä 3

Kotiinpaluupäivä. Olimme keskustassa jo ennen aamuyhdeksää. Minä ja äiti menimme tallustelemaan Hyde Parkiin. Puiston kukat kukkivat ja aurinko lämmitti mukavasti. Tunnelma oli rauhallinen ja idyllinen vaikka olimmekin keskellä Lontoota. Puistossa oli oma hiekoitettu tie ratsastajille, ja puistossa juoksenteli koiria vapaana.

Menimme aamukävelyn jälkeen kauppakeskus Harrodsiin. Kuuluisa kauppakeskushan on jo itsessään nähtävyys. Mukaan tarttui pari suloista, mutta törkeän kallista joulukoristetta.

Äiti Harrodsin "Egyptihuoneessa"

Oli muuten erikoista huomata, että Lontoossa poliisi kantaa rynnäkkökivääreitä kaduilla. Oli pysäyttävä kokemus huomata olevansa "face to face" kahden poliisin kanssa joilla oli rynkyt rinnallaan suoraan silmien edessä. En ennättänyt ottaa kuvaa, mutta tässä "hauskempi" kuva poliisista Lontoon katukuvassa.

Menimme lentoasemalle kaikki samaa matkaa, sillä lentomme lähtivät samoihin aikoihin noin klo 16:30. Matkakumppanini halusivat olla kentällä ajoissa, joten olimme kentällä jo kaksi tuntia ennen koneeseen pääsyä. Harmiksemme lentomme lähti eri terminaaleista, joten minun piti viettää aikaa itsekseni. Tosin minulle uutena lentokenttäkokemuksena Heathrow tarjosi mielenkiintosia kauppoja, joiden avulla sain kuin sainkin kaksi tuntia kulutettua aika mukavasti. :)

Olipa mukava pyrähdys Lontoossa. Seuraava matkakohde onkin sitten Liverpool, johon minä ja Kristian suuntaamme kolmen viikon kuluttua katsomaan Liverpool-Manchester United jalkapallomatsi. Sitä odotellessa. :)

Päivitystä elämästäni

Miten tämä kirjoittaminen aina vain jääkin tekemättä. Sitä aina ajattelee, että pitäisi taas päivitellä blogia, muttei vaan saa aikaiseksi. Pahoittelen pitkää taukoa. Yritän parantaa tapani.

Päivitystä elämästäni. valmistuin aikuislukiosta. Aloitin opiskelut yliopistossa. Pääsin lukemaan sitä mitä halusinkin, eli englantia. Otan samaan aikaan yksityisessä koulussa (Sonans) lukion syventävät biologian kurssit sekä pitkän matematiikan. Täytyy myöntää, että taisin olla vähän liian kunnianhimoinen. Vuorokaudessa ei meinaa riittää tunnit tämän työtaakan kesyttämiseksi. Olen jo aistinut stressin vyöryvän ylitseni ja motivaation puutteen kolottavan omaatuntoani. haluan silti valmistua, mutta se onkin ainoa toiveeni, ja päämäräni. Ei hyvät arvosanat, vaan valmistuninen ja kurssien läpäisy.

On ihanaa käydä yliopistossa. Kristiansandin kampus on valtava. Siellä voi opiskella sairaanhoitajaksi, insinööriksi, muusikoksi, biologiksi ja vaikka miksi. Välillä ahdistaa ihmisten paljous. Toisaalta on ihanaa olla se anonyymi, pieni, huomaamaton piste muiden joukossa.

Englannin kursseilla meitä on noin 130 ihmistä. Minä otan yliopistossa siis englannin vuosikurssin, joka on sama kuin kandien ensimmäinen vuosi. Meitä kurssilla on siis kandeja, vuosikurssilaisia sekä lektoriksi opiskelevia. Ensimmäinen lukukausi koostuu kolmesta kurssista: akateeminen kirjoittaminen, britannian kirjallisuushistoria sekä fonetiikka.

Lisäksi käyn Sonansissa, joka on yksityinen lukio keskellä Kristiansandin keskustaa. Minulla on siellä 9 tuntia matematiikkaa (R1) sekä 5 tuntia biologiaa viikossa. Matematiikka on todella haastavaa. Olen muutenkin matematiikassa erittäin lahjaton ihminen, saati sitten, että otan pitkän matikan ilman hyvää matemaattista pohjaa. Katsotaan miten käy.

Muuten elämä täällä Norjassa sujuu samaan rataan kuin ennenkin. Vietän suurimman osan ajastani kotona Kristianin kanssa kahdestaan. Enää nämä neljä seinää eivät tunnu niin ahdistavilta, sillä minulla on niin paljon opiskeltavaa, ettei sitä kerkeä ajatella yksinäisyyttä. Olen saanut kaksi suomalaista kaveria tästä kaupungista. Toiseen törmäsin työmaailmassa. Hain kesällä kesätöihin asiakaspalveluun, joka etsi suomalaista työntekijää. Minä sain paikan, ja tutustuin siellä tähän suomalaiseen naiseen. Olemme pitäneet yhteyttä työsuheeni päättymisen jälkeenkin. Toiseen uuteen tuttavuuteen tutustuin facebookin kautta.

Olemme Kristianin kanssa päättäneet hankkia koiran. En malta odottaa! Päädyimme labradorinnoutajaan pitkän pohdinnan jälkeen. Me olemme jo varanneet pennun kasvattajalta, mutta vasta ensi kevään pentueesta. Odotusta on siis vielä jäljellä aivan liian kauan.

Huomenna matkustan Lontooseen viettämään ukin 85-v syntymäpäiviä. Tulen takaisin jo lauantaina, eli ihan lyhyt reissu tiedossa. Mutta mukava irtiotto opiskelusta. Lupaan päivittää blogiani taas matkan jälkeen. :)

Aikuislukio

Nyt on alkanut aikuislukio Venneslassa. Etenemme melkoisen vauhdikkaasti, että pitää ihan tosissaan tehdä töitä, jotta pysyy perässä. Kaksi matematiikan koetta jo ollut sekä kolmas viikon päästä. Tänään oli koe taidesuuntaus romantiikasta, ja toissapäivänä oli koe luonnontieteistä.

Tympäiseväksi tästä on tehnyt se, että opintovapaan saanti töistä on ollut vähän turhan pitkä projekti. Vihdoin eilen sain pomolta vastaukseksi, että parin viikon päästä alkaa täysi opintovapaa. Mahtavaa. Ei tässä nimittäin oikein meinaa jaksaa kohta enää.

Muuten koulu on juuri se mitä tarvitsen. On ihanaa oppia uutta ja vihdoin vaikuttaa oikeasti omaan elämään ja tulevaisuuteen. Nautin.

Prahaan

Torstaina lennämme viikonlopuksi Prahaan Kristianin kanssa. Vietämme siellä pidennetyn viikonlopun. Pieni irtiotto tulee kyllä tarpeeseen. Olen suunnitellut matkan kulun päällisin puolin, mutta sen näkee sitten vasta paikan päällä mitä sitä ennättää tehdä  ja kokea. Olen merkannut karttaan mitä missäkin on, ettei tarvitse paikan päällä ihmetellä. Ihanaa.

Kieliasioita

Muutin Norjaan kaksi vuotta sitten ilman kielitaitoa. Englannilla pärjäsin aika hyvin kaupoissa ja missä ikinä pitikin asioida. Menin kielikurssille ja opin nopealla temmolla perusasiat. Nyt olen töissä ja joudun päivittäin käyttämään norjaa. Joskin tönkköä sellaista. Kotona on ihanan rentoa, että saa käyttää englantia mieheni kanssa. Se tuntuu välillä jopa lomalta aivoilleni. Töissä ihmiset painostavat, että minun tulisi puhua norjaa mieheni kanssa että oppisin. Ja itse asiassa kaikki tuntemani ihmiset sanovat samaa. Kukaan ei tunnu tajuavan kuinka vaikeaa se on oikeasti vaihtaa kieli jolla toisen tuntee. Me olemme nyt neljä vuotta puhuneet englantia keskenämme, ja välillä saamme inspiraation yrittää puhua norjaa. Se loppuu tosin aina lyhyeen. Kristian ei ole hyvä pitämään kiinnni norjan kielestä minulle puhuessaan ja kun hän lipsuu takaisin englannin kieleen, niin lipsun minäkin. Se tuntuu itse asiassa vapauttavalta, vaikkakin välillä ärsyttää ettei hän painosta minua tarpeeksi. Hän on ainoa ihminen keneltä sen hyväksyisin. Uskoisin, että jos käyttäisin vain ja ainoastaan norjan kieltä, kehittyisin kielessä huiman nopeasti. Mutta toisaalta, näin saan pidettyä yllä myös englannin kielen taitoani, jota varmasti tulen tarvitsemaan paljon tulevaisuudessa. Ja onhan tämä myös tasa-arvoinen parisuhde siinä mielessä, että nyt molemmat joutumme puhumaan vierasta kieltä keskenämme. Näin kumpikaan meistä ei ole ns. ylilyönti-asemassa ja opetamme toinen toisiamme kielellisesti.

Yleistystäkö? Norjalaiset eivät tykkää käyttää englannin kieltä.

 Jännä oli kyllä huomata se ero minkä palvelussa saa mikäli käyttää norjan kieltä englannin sijasta. Tästä yksi hyvä esimerkki (lukuisten joukosta) on ompelijalla, jonka luona kävin näyttämässä hääpukuani. Ensimmäisen kerran kävin ompelijalla ihan vain näyttämässä mekkoani ja kertomassa mitä haluan mekossa muutettavan. Käytin englannin kieltä, että saisin varmasti sanottua sen minkä halusinkin. Myyjä tuntui ymmärtävän ja vastaili takaisin ok englannilla. Hän ei puhunut mitään ylimääräistä eikä juuri hymyillyt. Visiitti oli lyhyt ja ytimekäs.
  Seuraavan kerran mennessäni ompelijalle päätin yrittää käyttää norjan kieltä. Oli siis sovitettava mekkoa uudestaan ompelijan tekemien muutosten jälkeen. Palvelu oli ihan toista mitä viimeksi. Myyjä jutusteli niitä näitä ja heitti jotain vitsiäkin mitä en välttämättä edes ymmärtänyt. Me molemmat saimme siis paremman fiiliksen toisistamme kun asiakastilanne hoitui norjaksi. Tästä hetkestä lähtien päätin, että minun on vain yritettävä käyttää norjan kieltä enemmän missä ikinä sitten käynkin. Myös senkin uhalla, että en itse en osaisi sanoa kaikkea mitä haluan saati ymmärtää kaikkea mitä minulle puhutaan. Mutta näin saisin ainakin parempaa palvelua. Ja onhan se minun kielenkehityksenikin kannaltakin parempi, että käytän norjan kieltä aina kun siihen vain on mahdollisuus. Ja voihan sitä aina sekoittaa hieman englantia ja norjaa keskenään.

Jotenkin minulla on sellainen tunne, että paikoissa missä olen Kristianin kanssa, minua vältellään sen takia, ettei vain tarvitsisi puhua englantia. Monesti tästä syystä istunkin yksin bileissä muiden puhuessa norjaa keskenään. Emme tosin ole olleet ikuisuuksiin missään bilettämässä juurikin tästä syystä. Minulla ei ikinä ole hauskaa ja illat päätyvät aina minun ja Kristianin väliseen riitaan ja minun norja-vihaan ja suomi-ikävään. Ja vertailuksi sanon että, minusta tuntuu, että Helsingissä moni tulee juttelemaan Kristianille englanniksi kun ovat kuulleet, että hän puhuu englantia. Moni on kiinnostunut hänestä juuri sen takia, että hän on ulkomaalainen. En tiedä olenko ollut vain epäonnekas vai mikä? Mutta onneksi varmasti pian pystyn jo puhumaan sen verran sujuvaa norjaa, että voin yrittää jättää englannin kielen pois joissakin tilanteissa. Töissä tämän olen jo tehnytkin, mutta moni asia mistä muut taukotilassa keskenääm puhuvat menee minulta aivan ohi (hemmetin murteet). On myös vaikea liittyä mukaan keskusteluihin sen takia että sanojen hakeminen kestää pitkään ja meitä on niin hemmetin monta ihmistä saman pöydän ääressä juttelemassa samanaikaisesti. Tämä ei ole hyväksi myöskään minun introverttiluonteelleni. Ja moni ei juuri viitsi käyttää taukoaan jutellakseen minulle yksinkertaistetulla norjankielellä, kun voi saada aikaan oikeasti mielenkiintoisia keskusteluja läheisempien työkavereiden kanssa.

Toisin sanoen, välillä ärsyttää että tunnen itseni ulkopuoliseksi niin monissa tilanteissa ja niin usein. Ja puutteellinen kielitaito ei ole mukava asia suomalaiselle perfektionistiluonteelleni. Yritän olla positiivinen ja ajatella, että kyllä tämä kohta helpottaa. Kohta alkaa aikuislukio, joka luonnollisesti on suoritettava norjan kielellä. Odotan tätä innolla. En tiedä saanko sieltä paljoa uusia kavereita, mutta ainakin pääsen harjoittelemaan norjan kieltä ja mikä parasta: opiskelemaan!

Häät

Nyt on palattu arkeen kesäloman ja häiden jälkeen. Kiirettä on pitänyt häiden suunnittelun sekä opiskelun ja uuden työpaikan kanssa. Nyt voisin sanoa, että paluu arkeen on aika helpottavaa vaikkakin Suomi ikävä ei ota laantuakseen.

Avioliiton siunaus Johanneksenkirkossa, jatkot Ravintola Kaarteessa, Sokos Hotelli Vaakunassa, Helsingissä.

Meillä oli erittäin onnistunut häiden siunaustilaisuus Helsingissä, kesäkuussa 27.06. Virallisestihan me menimme naimisiin marraskuussa norjalaisessa maistraatissa, mutta minä halusin kunnon hääjuhlan, joten semmoinen sitten järjestettiin kesällä Suomessa. Mainitsen tässä, että suurinosa kuvista on valokuvaaja Jukka Alasaaren otoksia. Häntä voin lämpimästi suositella hääkuvaajaksi.

Perjantai 26.6.2015

Me olimme häitä edeltävänä päivänä yhdessä appivanhempien ja tädin perheen kanssa valmistelleet vastaanottopaikan koristeet ja kukat. Toki suurinosa koristeista oli jo hyvissä ajoin suunniteltu ja valmisteltu, mutta tämä perjantai oli lähinnä viimeistelypäivä. Hommaa riitti silti yltäkylläisesti aamusta iltaan. Illalla sitten veimme kaikki tavarat ravintolalle kahdella autollisella. Minä ja Kristian olimme varanneet sviitin hääyölle sekä hääyötä edeltävälle yölle, joten  jäimme sitten siinä samalla hotellille kun kaikki tavarat saatiin tuoduksi paikalle. Norjalaiset vieraat viettivät iltaa hotellilla varatussa kabinetissa, johon me Kristianin kanssa liityimme myöskin hetkeksi. Pitkään emme siellä viihtyneet, sillä edeltäneet päivät olivat olleet aika kiireisiä ja seuraavana päivänä pitäisi olla edustuskunnossa heti aamusta alkaen. Me kävimme katsomassa vielä ennen nukkumaan menoa juhlatilaa, joka sijaitsi hotellin kymmenennessä kerroksessa. Siellä Kristian ja hänen isänsä huomasivat ongelmia istumajärjestyksen kanssa, joita sitten jäätiin sinne sumplimaan. Vasta puolenyön aikaan päädyimme jonkinlaiseen lopputulokseen istumajärjestyksen kanssa ja pääsimme sviittiimme nukkumaan. Niin ja keskipisteenä olevat kukka-asetelmatkaan eivät siis vielä tässä vaiheessa olleet toteutuneina. Annoimme tämän tehtävän anoppini ystävälle, joka oli aika kokenut kukka-asetelmien tekijä. Ei häitä ilman viimetippaan jääneitä työtehtäviä ja stressiä, eikö niin?

Lauantai 27.6.2015 Hääpäivä

Aamulla herätykello soi puoli yhdeksältä aamulla. Minä nousin ylös ja laitoin kahvia. Tästä se sitten alkaisi. Yritin hetken herätellä itseäni ja valmistautua päivään henkisesti. Katsoin telkkaria ja join aamukahviani. Kristian sai nukkua puoli tuntia pitempään. Hyppäsin suihkuun ja herätin Kristianin. Kristianilla oli minulle aamulla yllätys. Hän oli ostanut minulle aamulahjan, vaikka olimme sopineet ettemme sellaisia ostaisi. Hän antoi sen minulla hääpäivän aamuna sen sijaan että olisi antanut sen seuraavana päivänä niinkuin sen kuuluisi mennä. Hän oli ostanut minulle valkultaisen sydän kaulakorun parilla timantilla, sillä minulla ei ollut mitään korua kaulaan laitettavaksi häämekon kanssa. Koru sopi minulle täydellisesti. Sitten oli aika mennä aamupalalle. Kummallekaan ei oikein maistunut aamupala. Oli kai sen verran perhosia vatsassa. Kaasoni Jenni tuli paikalle siinä puoli kymmenen aikaan henkiseksi tueksi ja avuksi. Kampaaja ja meikkaaja saapuivat paikalle kymmeneltä ja siitä se hääpäivä sitten lähti käyntiin.

Meikkaukseen ja kampaukseen meni yllättävän kauan aikaa. Siinä senkillä minä istuin nelisen tuntia. Lopputulos oli kyllä sen arvoinen. Tässä välissä Kristian kirjoitti puheensa loppuun ja kävi katsomassa miltä tilanne näytti ravintolassa. Rauhalliseti hän totesi minulle, että kyllä kaikki järjestyy vaikka myöhemmin sain kuulla että ravintolalla kaikki oli ollut aivan yhtä kaaosta. Bestman Oddgeir leikkasi ruusun terälehtiä kartonkeihin, anoppi ja tämän ystävätär tekivät kukka-asetelmia, äitini järjesteli candy buffettia ja pöytiä kuntoon. Itse istuin kaikessa rauhassa sviitissä epätietoisena kaikesta, katsellen uos rankkasateeseen. Tiesin kuitenkin kokoajan, että kaikki kyllä järjestyisi.

Kaasoni ja minä

Valokuvaajan tapaaminen oli klo 14:30 Kaivopuistossa. Kahdelta en ollut vielä päässyt hääpukuuni ja kaasonikin istui vielä kampaajan työstettävänä. Kristian tuli noin kymmentä yli kaksi sviittiin ja laittoi puvun päälleen. Lähtöön pääsimme vasta kahtakymmentä yli kaksi. Ystäväni Anssi odotti hotellin edessä avoauton kanssa. Me hyppäsimme kyytiin ja lähdimme painamaan kohti Kaivopuistoa. Sää oli tehnyt täyskäännöksen. Aurinko paistoi ja aamuinen rankkasade oli väistynyt jättäen jälkeensä raikkaan ilman. Ihmiset kääntyivät katsomaan ja huusivat onnitteluita meille kaduilta. Voi miten upea fiilis se olikaan. Matkalla jumituimme hetkeksi liikenteeseen, sillä samanaikaisesti Kaivopuiston edustalla oli Gay Pride. Ihmiset lavalta onnittelivat meitä, mutta onneksi poliisit päästivät meiät suhteellisen nopeasti jatkamaan matkaa. Tuntui muutenkin siltä, että moni antoi tilaa liikenteessä huomatessaan meidät. Vihdoin pääsimme kaivopuistoon, jossa valokuvaajamme meitä jo odottelikin. Olimme tottakai myöhässä ja se söi aikaa valokuvaussessiostamme. Otimme muutamia merellisiä kuvia ja puistokuvia. Saimme paljon taas katseita puistossa olijoilta. Oli todella erikoinen ja niin onnellinen olo. Yhtäkkiä huomasimme, että kello olikin jo puoli neljä, ja meidän siunaustilaisuus alkaisi neljältä kirkolla. Oli lähdettävä kirkolle. Kuskimme odotteli meitä jo parkkipaikalla ja siitä lähdimme sitten painamaan kirkolle. Emme myöhästyneet, mutta olimme paikalla vasta kun kaikki vieraat olivat jo saapuneet kirkolle. Menimme sivuovesta sisään ja siellä jännittyneinä odottelimme käskyä papin avustajalta. Kukkaistyttöni Mia tuli huoneeseen kanssamme. Hänen tehtävänään oli kävellä kirkon alttarilla meidän edellä. Häntä ei jännittänyt ollenkaan. Luontainen lahjakkuus.

Johanneksenkirkko

Sitten tuli se hetki. Mia meni edeltä kukkakimpun kanssa (kirkossa ei ollut sallittua heittää ruusun terälehtiä alttarille) ja me tulimme perässä. Sisääntulo marssimme oli norjalainen Jan Magne Fordes Brudemarsj. Kanttori soitti sen erittäin hyvin.

Tässä linkki alkumusiikkiin

Veljeni luki raamatusta rakkausrunon suomeksi ja amerikkalainen serkkuni englanniksi

Ystäväni Kati lauloi upeasti "Tyttö sekä hän".

Ulosmarssimme oli Hakanpää kesäfanfaari

Linkki musiikkiin

Siunauksen jälkeen poistuimme paikalta hotellille. Menimme sviittiimme kaason ja bestmanin kanssa hetkeksi rentoutumaan. Joimme oluet ja odottelimme kunnes saisimme kutsun juhlapaikalle. Vieraat menivät juhlapaikalle ensin ja tervehtivät vanhempiamme. Me tulimme paikalle kun kaikki olivat saapuneet ja kohotimme maljan. Tämän jälkeen pöytä kerrallaan vieraat tulivat onnittelemaan meitä. Yhteensä meitä oli paikalla 68 henkilöä.

Veljeni toimi seremoniamestarina.

Kun norjalaiset vieraat kilistelevät laseja, oli meidän noustava tuoleille suutelemaan. Minä en häämekkoni kanssa kiivennyt tuolille, mutta Kristian hoiti homman kotiin.

Kun sulhanen poistuu vessaan niin vieraat tulevat suutelemaan morsianta. Norjalainen tapa.

Kristianin isän tekemä Kransekake

Hääkakku. Passion-vadelma. Oli aivan järkyttävän hyvää!

Anoppi toi häihin norjalaisia herkkuja: Lefsejä, Krumkakeja + moltekremin (lakkavaahto) ja Kransekaken. Teimme vieraille muistoksi reseptikirjoja joissa oli näiden kansallisherkkujen ohjeita ja kuvia.

Valokuva-albumi meidän lapsuudestamme ja siihen kuinka tapasimme ja minkälainen elämämme nykyään on.

Paikkakortit. Jokaisessa aito, kuivattu orkidea.

Kukka-asetelmat pöydissä.

Menukortti ja äitini tekemä lahjapussi jokaiselle vieraalle. Lahjapussin sisällä norjalaisia ja suomalaisia karkkeja.

Hääkimppuni.

Kaason kimppu.

Anopin ystävätär Marianne loihti toiveideni mukaiset koristeet hääpaikalle. Upeaa!

Ystäväni Anssi ja Raikka pitivät puheen.

Kävimme ottamassa auringonlaskun aikaan vielä hääpotrettikuvia. Poistuimme paikalta pariksi tunniksi. Sillä aikaa vieraat saivat tavata toisiaan jaseurustella vapaasti.

Helsingissä palaamassa valokuvaussessiosta takaisin juhlapaikalle.

Kimpun heitto. Heitin kaasoni kimpun. En halunnut luopua omastani.

Anette sai kimpun.

Häätanssi. Ed Sheeran - Thinking out loud.

Kaasoni Jenni, minä, Kristian, bestman Oddgeir.