Sunnuntai oli mitä ihanin. Aurinko porotti taivaalta ja oli rento aamu. Söimme aamupalan ja katselimme tv-sarjoja normirutiiniemme mukaan. Parvekkeemme alapuolella kasvoi runsaasti voikukkia, joita päätimme lähteä poimimaan deguille. Voikukka-aika kun ei kestä kovin pitkään niin oli paras käyttää tilaisuus hyväksi. Shortseissa ja topissa alas pihalle. Maa tuntui mukavalta paljaissa jaloissa. Naapuri Len oli tuunailemassa moottoripyöräänsä ulkona. Hänellä on naapuriasunto myytävänä. Toivottavasti hän saa siihen meille uudet mukavat naapurit. Keräsimme ulkoota muovikassillisen voikukkia sekä muutaman lemmikin juurineen parvekkeelle ruukkukasviksi.
Kun kello löi viisi, tuli Kristianin vanhemmat hakemaan meitä salamanterijahtiin. Ajoimme Odderøyan saarelle, jossa Gøril tiesi hyvät paikat salamanterien bongaamiseen. Onhan hän lastentarhan opettaja. Kyseessä oli pieni lampi, joka haisi mätääntyneelle puulle. Laitoin kumisaappaat jalkaan ja astuin lampeen haavi kourassa. Kumisaappaat ylsivät melkein polveen saakka, mutta jo alkumetreillä saapas hörppäsi runsaasti vettä sisäänsä. Lampi oli upottava ja syvempi miltä näytti. Sukat märkänä jatkoin eteenpäin. Mitä pienistä! Ei kulunut kauaakaan kun näimme ensimmäiset salamanterit. Pyydystimme ne haavilla faunaboksiin. Täytimme faunaboksin vedellä ja annoimme veden tasoittua. Pyydystimme sekä koiraita, että naaraita yhteensä kuusi kappaletta. Salamantereista oli erittäin vaikea ottaa kuvia, mutta saimme Kristianin kanssa muutaman hyvän kuvan aikaiseksi.
Salamanterien vapauttamisen jälkeen lähdimme kaupungille syömään illallista. Päätimme mennä Intialaiseen ravintolaan nimeltä Mother India. Ruoka oli ok, mutta hinnat taivaissa. Kokemus oli pettymys siinä mielessä, että vaikka itse ruoka oli kallista ei ateriaan kuulunut edes Naan leipä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti